Veeti lähti innoissaan eilen aamulla auton kyytiin. Proteesinkorjausleikkaus oli edessä. Varmuutta "viasta" ei ollut. Olimme päättäneet, että jos ongelma ei löydy, Veeti nukutetaan ikiuneen. Ongelma paikantui ja leikkaus oli loppusuoralla kun Veetin sydän pysähtyi. Elvytyksestä huolimatta pieni Veeti mme on nyt poissa. Jäljelle jäi sydäntä puristava suru ja ikävä. Hyvästelimme ystävämme klinikalla. Jäljellä oli enää kuori.
Olen pyöritellyt mielessäni, että näin on ehkä parempi. Kivut ovat poissa. Minun ei tarvitse tehdä raskainta päätöstä eutanasiasta, jos ongelmia olisi myöhemmin ilmennyt.
En ole varma kadunko proteesileikkausta. Pitkitinkö liikaa sitä, minkä luonto oli päättänyt. Palaan ehkä aiheeseen myöhemmin kun ajatukset kirkastuvat.
