TAUSTAA
Päätin alkaa kirjoittamaan koiramme lonkkaproteesiprojektista blogia, koska itse olen saanut "tukea leikkauspäätökseen" kaivelemalla netin syövereistä muita lonkkaproteesiin päätyneiden koiranomistajien ajatuksia ja blogeja. Koira lonkkaleikkauskuviot ovat olleet itselle ihan uusia ja melkoista tunteiden vuoristorataa on tullut ajeltua viimeinen vuosi päätöstä tehdessä. Monet varmasti ovat sitä mieltä että nivelrikosta kärsivä koira tulisi päästää kivuistaan ja toiset päätyvät leikkaukseen. Leikkausasiaa pohtiessani vaakakupissa painoi koiran elämänilo, ikä ja tietysti muu terveys. Ei käy kieltäminen etteikö omat tunteet ja monien mielestä myös itsekkyys vaikuttanut asiaan. Tässä meidän tapauksessa olen asiaa järkeillyt niin, että vähän päälle vuoden ikäinen, reipas koira ansaitsee mielestäni mahdollisuuden hyvään elämään, mikäli se on mahdollista toteuttaa nykyajan kirurgian kautta. Jos Veetin terveydessä tai varressa olisi ollut jotain muuta hälyttävää, päätös olisi ollut sitten sen mukainen.
Tässäpä tulee vähän tätä meidän taustaa. Keväällä 2012 haimme ihanan ja reippaan saksanpaimenkoiran Etelä-Suomesta. Kaikki meni oikein hyvin kunnes juhannuksena 2012 Veeti rymysi perheen toisen koiran kanssa mökillä ja loukkasi jalkansa.
Seuraavalla viikolla mentiin eläinlääkäriin, jossa koiralta kuvattiin lonkat ja tehtiin taivutteluita. Ilmeni että Veetin lonkat eivät näyttäneet kovinkaan hyviltä. Lääkäri arvioi lonkat niin että vasen lonkka C tai D ja oikea lonkka D, jossa huomattavan matala lonkkamalja. Rikkoa ei näissä kuvissä vielä näkynyt.
Ortopediltä saimme ohjeiksi lihaskunnon ylläpidon, ruoanmäärän tarkkailun ja lisäravinteet.
Tässä vaiheessa porisimme ortopedin kans myös siitä että jos lonkat alkaisivat vaivata (erityisesti oikea lonkka), mitä asialle olisi tehtävissä. Ortopedi kertoi seuraavista leikkausmahiksisista:
TPO-leikkaus: TPO leikkausmenetelmä perustuu siihen, että lantion omat rakenteet käytetään hyväkseen, asentomuutoksella siirretään lonkkamaljakkoa reisiluunpään päälle tukemaan ja nivelen liialliset vääräntyyppiset liikkeet estyvät, tämä taas rauhoittaa niveltulehdusta ja nivelrikon kehittyminen estyy.
( http://www.koirakissaklinikka.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=64:tpo-lonkkaleikkaus&catid=14&Itemid=127 )
Lonkkaproteesi: Lonkkaproteesin asentaminen on tehokas keino palauttaa nivelrikon vaurioittaman lonkkanivelen toiminnallisuus. Lonkkaproteesileikkauksen ennuste on 95-prosenttisesti erinomainen ja useimmilla potilailla riittää, että proteesi asennetaan vain toiseen lonkkaniveleen. Leikkauksessa reisiluun pää korvataan metallisella proteesilla ja lonkkamaljakko korvataan muovisella proteesilla. Leikkauksen korkea hinta estää monesti tämän tehokkaan hoitomuodon käytön koirilla.
Asiasta tietenkin kiinnostuneena, kyselin Etelä-Suomesta koirien proteesileikkauksista. Eräästä paikasta kirurgi ehdotti jopa reisiluunpään poistoa yhtenä vaihtoehtona. Tämä meidän "oma ortopedi" on täällä Pohjois-Pohjanmaalla tunnettu pätevänä kaverina. Hänen mukaansa reisiluunpään poistoon Veeti olisi liian kookas koira, ja TPO-leikkaus ei kuulemma välttämättä sulje pois nivelrikon kehittymistä myöhemmällä iällä.
Niinhän siinä sitten kävi, että oikea lonkka ei sen kesän kipuilun jälkeen lakannutkaan vaivaamasta. Kahta koiraa on ollut hankala hillitä metsälenkeillä yms, joten aika ajoin lonkka on kipuillut. Särkylääkkeenä on mennyt enemmän ja vähemmän Rimadyl. Fysioterapia-kuvioita ja palveluita tarjoavia eläinlääkäriasemia läpi käydessäni selvisi että myös täällä meidän suunnalla tehdään nykyään lonkkaproteeseja koirille. Etelä-Suomen hinnat pyörivät siinä 3500 euron hujakoilla ja täällä kotoseudulla hinta on noin 2500 euroa. Sinällään hinnalle ei enää tässä vaiheessa ole väliä kun päätös leikkaukseen menemisestä on tehty, mutta eihän se edullisempi hinta tietenkään haitaksikaan ole.
Lonkkaproteesi aatoksissa sitten pyörin syksyn ja ajatus lonkkaproteesista alkoi tuntua minun mielestä hyvälle. Tottakai mielessä on käynyt myös sekin, että olisiko ollut parempi päästää koira "satteenkaarisilloille".Turhautumisen hetkiäkin on ollut, Veeti on niin lupsakka ja elämäniloinen tapaus että tympäsee että tämä sattui meidän kohdalle.
Kevään edetessä oikea lonkka on alkanut vaivata kahta enemmän..Veeti olisi leikkaukseen mennessä noin 1,5 vuotta vanha, jolloin luusto ei enää kasvaisi.