keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

6 viikkoa leikkauksesta

Tulimme juuri kotiin kontrollikäynniltä. Lääkäri sanoi kun kävelimme sisään vastaanotolle, että lonkka näyttää kuntoutuneen erinoimaisesti liikkumisesta päätellen. Kuvat otettiin ja proteesileikkaus on onnistunut hyvin. Jalan liikerata on normaali, joten varsinaista fysioterapiaa Veeti ei tarvitse. Liikuntaa alamme nyt lisäämään niin, että ensimmäinen viikko noin 10 minuuttia kerrallaan reipasta kävelyä ja kolmesti päivässä. Lääkäri suositteli myös kahluuttamista ja uimista. Lääkärin mukaan periaatteessa Veetiä voisi pitää jo myös irti ja käyttää pidemmälläkin, mutta suositteli kuitenkin asteittaista liikunnan lisäämistä. 

Vasen lonkkahan on myös heikko, joten jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä sen osalta. Saimme pitkävaikutteisen särkylääkkeen nimeltään Trocoxil, jotta pääsemme kohottamaan Veetin kuntoa. Jos hyvin käy, oikean lonkan proteesi helpottaa myös vasemman lonkan tilannetta. Päivittelen tilannetta kesän päälle.

Odottelemme Veetin virkoamista rauhoituksesta ja iltapäivällä lähdemmekin sitten ekalle uintireissulle!:)

Olipa mulla niin onnellinen koira tänään kun käytiin uimassa. Kahluutin Veetiä ja välillä se vain seisoi vedessä ja haisteli ilmaa silmät kiinni. Mahtavaa nähdä koiran silmistä onnenpalo niinkin pienestä asiasta kuin uiminen. Olen 100% tyytyväinen leikkauspäätökseen ja siihen että kaikesta puntaroinnista huolimatta päädyin tähän ratkaisuun. :)



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Rapia kuukausi leikkauksesta


Leikkauksesta on nyt lähes viisi viikkoa aikaa. Mitään sen "mullistavampaa" edistystä aiempaan päivitykseen ei ole tapahtunut. Veeti kävelee ja ottaa jopa juoksuaskelia leikatulla jalalla. Se mainittakoon, että Veetihän nostaa leikattua jalkaa komiasti pissalla käydessään. Ennen saman jalan nostaminen oli hyvin pienimuotoista ja huteraa. 

Jos lyhyemmät karvat eivät muistuttaisi, ei arvaisi että niinkin suuresta operaatiosta on kuitenki vasta rapiat neljä viikkoa aikaa. Varailen kontrolliröntgen aikaa sitten kesäkuun viimeiselle viikolle. Nyt vaan odotamme kovasti seuraavien kahden viikon kulumista ja kontrollikäyntiä, jospa saisimme sitten luvan alkaa liikkua hilijalleen ja palailla ns. normaaliin elämään. 

Kotona emme ole enää rajanneet Veetin liikkumatilaa, tosin se mielellään hakeutuu tuonne totuttuun kömmänään nukkumaan. Elelemme täällä normaalisti muuten, paitsi että Veeti ei vielä pääse takapihaa pidemmälle kävelylle. Veetinkin päivät ovat kuluneet nyt mukavammin kun se on päässyt karvakaverin kanssa puuhastelemaan, jauhamaan luita ja nukkumaan vierekkäin. Kotoa poistuessamme rajaamme koirat kuitenki pienemmälle alueelle etteivät ne saa täällä juoksuhepuleita keskenään. 

Kuvittelin leikkauksen parantumisen ja varoajan olevan paljon rankempaa itselleni sekä Veetille. Ensimmäinen viikko oli raskainta aikaa kun Veetin jokaista askelta sai varoa ja vahtia. Siitä eteenpäin toipuminen on edistynyt hurjaa vauhtia, ja olen tällä hetkellä todella tyytyväinen että päädyin leikkaukseen.
Jospa tämä antaisi Veetille monia hyviä vuosia lisää elinaikaa. Tähän astisten kokemusteni perusteella, voin suositella lonkkaproteesia hyvänä vaihtoehtona kipuilevalle koiralle. Harrastuskoiraa operoidusta koirasta tuskin saa, mutta toivottavasti kuitenki hyvän kotikoiran ja lenkkeilykaverin.


Sadepäivän laiskiaiset



keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

PÄIVÄ 22



Parantuminen jatkuu samaa rataa kuin tähänkin asti. Laitan alle muutamia kuvia Veetistä ja Monsterin uudesta, hienosta ulkoiluterassista. 


Siinä napotetaan jo istualtaan ilman mitään ongelmia.




 Monsterin uusi teeranssi.




maanantai 3. kesäkuuta 2013

PÄIVÄ 20


Kauheita helteitiä ja hiostavia öitä! Täällä tuulettimet jauhaa yötä päivää. Tämmöisillä ilmoilla on todella harmi että Veetiä ei voi vielä viedä uimaan. Voisihan sen kanssa mennä autolla rantaan ja antaa sen remmissä kastautua mutta arvaahan sen jo ettei siitä tule muutakuin kauheaa rynnimistä ja innostusta. Joudumme olemaan käyttämättä suihkutiloja yhteensä 2 vuorokautta, taloyhtiön kosteusmittauksen vuoksi. Mietinkin juuri, että jos ottaisi ämpäriin vettä ja kastelisi koirat takapihalla. Helteet vie mehut koiristakin.





Viime kesän uiskenteluja



lauantai 1. kesäkuuta 2013

PÄIVÄ 18

Päästäkee poooiss!

Kaverin kanssa on kivempaa


Kuumat ilimat jatkuvat. Koirat ovat käyneet tänäänkin viilentävässä "suihkussa". Veeti pääsi aamulla yllättämään mieheni, joka käytti koirat aamupissalla..Veeti oli innostuksissaan nykäissyt remmin miehekkeen kädestä, ja kävi pomppimassa noin kymmenen metrin mutkan viereisessä ojassa.. Mies tuli sisälle säikähtäneen näköisenä ja Veeti vaikutti oikein tyytyväiselle pikku spurttiinsa.

Särkylääkkeen määrää olen vähentänyt alkuperäisestä 1 1/2-tabusta vähentänyt yhteen kokonaiseen per päivä. Hain tänään vielä lisää tabuja varalta. Alan vähentämään määrän 1/2 tablettiin päivässä. Eli ns. vartti pala aamulla ja toinen mokoma illalla. Hurjaa, kun ajattelee kuinka proteesi on jo nyt vähentänyt särkylääkkeen määrää kun vertaa aikaan ennen leikkausta. 

Olemme viime aikoina jättäneet koirat muutamiksi tunneiksi kerrallaan keskenään kotiin. Mitään ongelmia ei ole ollut. Pientä tekemisen puutetta on ollut ilmassa. Eilen olivat saaneet kaivettua kaapista koirille ostetut luut ja muutamia uusia leluja, jotka ne oli ruuskannu ja levittäny pitkin lattioita :-D Oikein tyytyväisinä vätkyttelivät uusia leluja lattialla kun tultiin kotiin.


Monsteri nautiskellee päivittäisestä "remmiulkoilusta" 






perjantai 31. toukokuuta 2013

PÄIVÄ 17


Meille ei kuulu tällä hetkellä mitään ihmeitä. Kuumia ilmoja on pidellyt, ja yritän pitää huushollin mahdollisimman vilpoisena. Veeti on päässyt nyt vain viileään suihkuun, ja karvakaveri sitten läheiseen järveen uimaan. Tuulettimet laulaa päivin ja öin. Olemmekin miettineet ilmaistointipömpelin ostoa, jotta koirillakin olisi mukavampaa olla näillä helteillä. 

Tänä aamuna Veeti nosti miehekkäästi leikattua jalkaansa heinään..Jalan nostaminen ennen leikkausta oli aika huteraa ja vähäistä. Mielenkiintoista nähdä muuttuuko merkkailutapa kun kinttu on kokonaan parantunut.
Vauhtia&menoa riittäisi vaikka muille jakaa, ja ulkoillessa joutuu hillitsemään Veetin menoa. Päivisin otan Veetin muualle huusholliin (huoneisiin, jotka ovat vuorattuina matoilla). Mukavan rauhallisena on meno pysynyt sisällä, vaikka ennen leikkausta koirat saattoivat juosta rallia ja mäikätä sisälläkin. Luita on kiva jauhaa kahdestaan.. :)

Alla kuvia tämän päivän pissailureissuista tuohon takapihalle. Kuten kuvista ehkä näkyyki, leikattu jalaka on hyvin jo käytössä. :) Josta tulikin mieleeni vielä, että Veeti köllöttelee nykyään myös "leikatulla jalalla", kyljellään. 






sunnuntai 26. toukokuuta 2013

PÄIVÄ 11

Aamuasioinnit sujuivat ilman tukiliinaa ja Veeti astuu jalalle jo ihan kunnolla. Vauhtia meinaa olla vaan välistä vähän liikaa, siispä käymme pissareissut pihalla ihan lyhyellä remmillä.

Kävimme tikkienpoistossa. Ilmeisesti hoitaja oli vielä opiskelija. Vaikutti hieman epävarmalle ja kyseli meiltä, että missäköhän asennossa hänen kannattaisi tikit poistaa ja miten koira aseteltaisiin. Siinä sitten hiki päässä pitelimme koiraa kun tämä opiskelija väkersi tikkejä irti..Haava oli täysin parantunut ja tikit lähtivät hyvin irti.

Kyselin liikunnan lisäämisestä, mutta eihän hän osannut kysymyksiin vastata. Siinä se hoitsu sitten juoksi sen toimepidenhuoneen ja leikanneen lääkärin väliä kyselemässä. Sen verran sain kuitenkin irti, että vielä kesäkuun lopulle pitäytyisimme takapiha pissatuksilla eikä ulkoilunmäärää lisättäisi ollenkaan. Pitänee sitten taas soitella sinne parin viikon päästä ja kysellä tarkemmin liikutusohjeita jatkoa varten.

Päivittelen lisää kun tulee jotain kerrottavaa. Tällä hetkellä tilanne on niin hyvä kun voi olla ja nyt vaan yritetään saada Veetin aika kulumaan sisätiloissa.
PÄIVÄ 9 & 10

Perjantaina iltapäivällä koin ehkä suurimmän järkytyksen pitkästä aikaa..Perheemme toinen tyttökissa sai ilmeisesti sydänkohtauksen ja kuoli käsiini..Milla ehti elää aika tavalla tasan kymmenen vuotiaaksi. Jäljelle jäi rintaa pakahduttava ikävä ja suru sekä Millan paras kaveri Monsteri, joka on täällä etsiskellyt kaveriaan iltaisin.

Monsteri<3Milla


Veetillä päivät ovat menneet tasaiseen tahtiin. Se on turhautunut kun ei pääse vielä muualle asuntoon hämmentämään. Luita ja puuhasteltavaa olen sille antanut, mutta eihän ne meinaa kelvata kun kaverin kanssa olisi kivempi mäikätä. 

Päivän 10 aamuna otin haavasuojapuvun aamulla pois, koska huomenna on tikkien poisto ja haava on umpeutunut hyvin. Pihalla Veetin haluaisi jo revitellä. Ruoka on maistunut hyvin.

Iltapissalla käytiin jo ilman tukiliinaa. Veeti astuu jalalle koko ajan paremmin ja tukiliina selvästi häiritsi sen "asiointia". Karva on lähtenyt kasvamaan hyvää vauhtia takaisin ajeltuihin kohtiin. 


"Turhauttaa,päästäkee pois"


Veetin kävelyä, päivä 10

torstai 23. toukokuuta 2013

PÄIVÄ 8

Yö mennä hurahti samoissa merkeissä kuin aiemmatkin yöt. Puku oli solomussa samoihin aikoihin ku joka yö, eli ei muutaku selvittelin ötökän ja jatkettiin unia. Eilen kävin eläinlääkärissä hakemassa varalta lisää särkylääkettä, joten Veeti oli yksin tunteroisen. Ei ollut mitään hämminkiä kun tulimme kotiin. Vastaanottokomitea oli "kömmänän" portilla häntä heiluen vastassa.



PÄIVÄ 7

Maaginen ensimmäinen viikko selvitty ilman sen kummosempia ropleemia! Hyvin nukuttiin yö, mutta taas siinä viiden nurkilla heräsin siihen ku haavasuojapuku oli valahtanut ja mennyt hankalasti. Sitten tirsottiin vielä pari tuntia.
Me ollaan päällystetty Veetin kulkureitit käytävänmatolla, jotta se ei pääsisi liukastumaan. Pidämme sitä vielä kuitenkin tuolla omassa kömmänässä. Kunhan se alkaa astumaan kunnolla leikatulla jalalla, niin uskallan päästää sen sitten puuhastelemaan valvotusti kaverin kanssa olohuoneeseen.

Nukkumisjärjestelyt ollaan järkätty niin, että Veeti nukkuu makkarissa meidän kanssa. Aamulla se olikin heti ryykäämässä vauhdilla ovenraosta touhuamaan. Pissan ja haavanpesun jälkeen se söi hyvin ilman sen kummempia houkutteluita. Haava-alue on alkanut parantumaan hyvin.

Edistymistä on tapahtunut sen verran mukavasti että uskallan jättää toipilaan yksin hetkeksi viikonloppuna, vaikka kauppareissun ajaksi. Ensimmäisinä päivinä se saattoi hätääntyä jos leikattu jalka jäi jotenki kipeästi alle kun se meni makuulle, tai jos se nousi jotenkin liian vauhdikkaasti. Viime päivinä Veeti on mielestäni hallinut leikatun jalan paremmin. Pientä turhautumista "tekemättömyydestä" on ollut ilmassa. Pitänee laittaa sille kongiin jotain hyvää ajanvietettä.

Mielenkiinnolla ootan ensi maanantaita kun menemme tikkien poistoon. Samalla saa vaihtaa pari sanaa sen lääkärin kanssa toipumisesta ja kuulla sen arvio edistymisestä.


Pieni karvapallonen viime keväänä

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

PÄIVÄ 6


Yö meni rauhallisissa merkeissä. Veeti herätti joskus viiden aikaan kun haavasuojapuku oli valunut ja mennyt solmuun. Sitten herättiinkin jo herätyskelloon ja sain tutun aamutervehdyksen sängynreunalta. Viruteltiin haava-alue ja mentiin aamuasioille pihalle. Kovasti sillä tuntuu jo virtaa olevan kun yritti kaivella kuoppia ja ottaa juoksuaskelia pihalla. Sisällä se yritti kisuta koirakaverin kanssa ja ruokakin upposi hyvin. Kipulaastarin poiston jälkeen Veeti on ollut enemmän oma itsensä ja muutenkaan se ei kipuile enää niin kovasti. Pitää hakea eläinlääkäristä lisää Rimadyliä, koska se tuntuu toimivan kivunhoidossa mainiosti. Rimadylin annostus on nyt jo pienempi, kuin mitä se oli ennen leikkausta. Ennen leikkausta maksimiannostuskaan ei tahtonut enää riittää..

Veeti käyttää jo kevyesti leikattua jalkaa, kuitenkin jo varmemmin mitä esimerkiksi eilen. Toivottavasti parantuminen jatkuu samaan malliin. Ensimmäisten päivien epävarmuus "oikeasta ratkaisusta" on alkanut tuntumaan varmemmalle. Toiveissa on, että pääsisimme kävelyille ja läheiseen järveen uittamaan Veetiä jo tänä kesänä. Olen kyllä varovaisen toiveikas :)


Aamun sapuska ja hyvin on leikattu jalka maassa.

maanantai 20. toukokuuta 2013

PÄIVÄ 5


Yö meni onneksi jo levollisemmin. Veeti kuorsasi jo normaaliin tapaan. Aamulla se herätti joskus ennen viittä, kun haavasuojapuku oli mennyt takaa solmuun. Annoin särkylääkkeen (Rimadyl 100mg, 1/2), ja nukuttiin vielä tunteroinen. Aamupissalle kun lähettiin niin vauhti oli jo melkonen jalasta huolimatta. Kaverinkin kanssa se olisi halunnut mäikätä sisälle tultuamme. Haavan pesun kautta omaan "köökin kömmänään".Haava näyttää hyvälle, eikä punota ollenkaan.

Ruokakin maistui, joten antibiootit sain annettua. Leikatulle jalalle se varaa hyvin kevyesti. Puhuin eilen puhelimessa sen leikkanneen lääkärin kanssa, ja hän meinasikin että on hyvä ettei koira vielä liikaa varaa painoa, koska tää eka viikko on semmosta "kriittistä aikaa". Tämän viikon jälkeen hösyämiskielto jatkuu vielä 5 viikkoa. Meillä on tikkienpoisto ens viikolla, sitten selviää milloin voimme aloitella remmikävelyitä. Liikkelle lähdetään varovasti, ellen väärin muista, 5 minuuttia kerrallaan, 3-4 kertaa päivässä. Hiljalleen lisätään sitten liikunnanmäärää. 

Ensimmäisinä päivinä Veeti oli kauhean hätäisen oloinen kun kuljimme asunnossa niin ettei se nähnyt missä liikuimme. Nyt se alkaa olla tottunut tuohon omaan kömmänään, eikä korvaansa lotkauta vaikka kuljen siitä läpi ja olen välillä "näkymättömissä". Se rauhoittuu parhaiten tuonne omaan tilaansa, joten en ole sitä olohuoneen puolelle ottanut nyt ollenkaan.

Tänään Veeti ei ole kipuillut päällisin puolin ja meinaa vissiin jo menojalakaakin vipattaa. Rimadyl vaikuttaisi toimivan paremmin kuin Onsinor.Takapihalla käydessä se yrittää jo tonkia maata ja hösytä ympäriinsä.

Iltaa kohden ruoka taas maistui ja se söi ekaa kertaa purutikkujakin. Kävin poissa kolmisen tuntia, koirat jäivät miehekkeen kanssa kolmistaan. Oli melkoinen vastaanottokomitea portilla jo vastassa kun tulin. Veeti on piristynyt tän päivän aikana huomattavasti. Se on nyt kävellyt jo varovasti neljällä jalalla. Oon aika ihmeissäni kuinka nopeasti se on alkanut toipumaan. :)


Pissalla käymistä tuettuna 

Veetin kömmänä


Kaverukset ennen leikkausta

PÄIVÄ 4


Viime yö meni jo rauhallisissa merkeissä, saimme koiran kanssa nukuttua 7h suhteellisen rauhallisesti. Aamulla Veeti oli heti konkoilemassa ylös ja ulos kun nousimme. Menoa sai hillitä, jotta liikkuminen olisi maltillista. Edelleen tuen sitä mahan alta kahtia leikatulla lakanalla.

Eilen sain sen syömään vähän ja tänään aamulla sille kelpasi satsi maustamatonta jogurttia. Haava-alue näyttää siistille. Pientä punotusta oli havaittavissa yhdessä kohtaa eilen, joten varalta soitin hoitavalle lääkärille ja sovimme että katsomme huomiseen miltä haavaa näyttää. Kokeilemme Onsinorin sijaan Rimadyyliä kivun hoitoon. Maasta noustessa koira vaikutti eilen kipuiselle ja myös makoilupaikan hakemisesta voi päätellä sen sattuvan.

Iltaa kohden haava mielestäni rauhoittuu eikä punota enää siitä yhdestä kohtaa, noin sentin alueelta. Laitoni haavasuojapuvun pesuun, ja siksi aikaa kaulurin kaulaan. Kauluri ei ollutkaan mikään mukava juttu. Onneksi puku kuivuu tuolla ulkona auringossa nopeasti niin saamme illan päälle vaihtaa sen takaisin päälle.
Potilas söi tänään illalla ekaa kertaa ns. "kunnon ruoan", sain kyytipojaksi antibiootit annettua.


PÄIVÄT 2 & 3


Toisena päivänä ruoka ei meinaa oikein maistua, mutta vettä on mennyt mukavasti. Jonkin verran saan sen syömään jogurttia, piimää ja leikkelettä, jotta saan antibiootit annettua. 2 päivänä Veeti käy ensimmäisen kerran kakalla. Pissailut sujuu hyvin tuettuna. Pissalla ja kakalla käyntiä aluksi jännitin, mutta onneksi ne ovat alakaneet sujumaan hyvin. Veeti on levottoman oloinen päivällä ja turhautunut kun ei pääse kaverinsa kanssa puuhastelemaan. 

Kolmantena päivänä otan kipulaastarin poissa, jonka jälkeen se on ollut enemmän oma itsensä. Haavaa ollaan ohjeiden mukaan huuhdeltu käden lämpöisellä vedellä aamuisin ja iltaisin. Haava-alue näyttää siistiltä. 

Virtaa alakaa jo sen verran löytyä että pissalle menon kanssa saa olla varovainen ettei Veeti pääse retkauttaan itseään tai kaatumaan. Ulkona ohikulkijat ja kaikki muu meno alkaa jo kiinnostamaan. 




PÄIVÄ 1


Viime yö meni pätkissä ja Veeti oli aika levoton.. Aamulla annettiin antibiootti luonnonjogurtin kanssa (muuta se ei alkanut syömään) ja Onsinor särkylääke 40mg. Veetillä on oikeassa kyljessä kipulaastari, joka saa vaikuttaa 3 vuorokautta. Päivä menee potilasta rapsutellessa. 

Päivän mittaan Veeti vaikuttaa rauhattomalle näyttelyhäkissä, joten teemme sille köökiin oman paikan mihin se sitten rauhoittuukin. Leikattua jalkaa se tietysti varoo, mutta laskee sitä kevyesti maahan ja välillä jopa hieman varaa sille painoa. 

LEIKKAUSPÄIVÄ

Olemma päällystäneet koko huushollin liukuesteisillä käytävänmatoilla. Keittiöön on rajattu Veetille oma kömmänä koiraporteilla.

Edellinen yö meni huonoilla unilla ja jännitti kauheasti. Muita valmisteluja ei ennen leikkausta tehty, kuin että ruokaa ei saanut antaa 12 tuntiin ja vettä pariin tuntiin. Lääkäriasemalle päästyämme pääsimme melkein heti hoitajan vastaanotolle, joka antoi koiralle rauhottavan piikin. Aika pian Veetin nukahtikin ja sain sain hikipäässä siinä hetken jännittää ennen lääkärin tuloa. Käytiin kuviot läpi, lääkäri kertoi miten leikkaus etenee ja kävimme hieman jo jälkihoitoa läpi.

Sitten vaan kotiin odottelemaan puhelua...Viiden tunnin päästä menimme sitten takaisin lekuriin, ja lääkäri kertoi leikkauksen menneen hyvin. Hän kertoi myös lonkan olleen todellakin huonossa kunnossa, kuten kuvista jo aiemmin viikolla olimme nähneet. Lonkkaproteesi oli saatu asennettua ja lääkäri sanoi proteesin olevan todella tukeva.

Siellä se karvainen potilas sitten köllötteli peiton alla tipassa. Hoitajan ja mieheni kanssa kannoimme koiran autoon peitomutkassa. Kotiin päästyämme Veeti vietti ensimmäisen illan, yön ja aamun isossa näyttelyhäkissä.


Onneksi minulla oli kotosalla sopivan kokoinen haavasuojapuku, jonka vaihdoin Veetille päälle. Kauluri sai sen hätääntymään ja pyörimään kummissaan häkkyrässä. Vesi maistui ja illanpäälle vielä piimä.
Ilta meni sitten siinä vähä itelläki itkeskellesä kun koira oli levoton ja kipeä..

Kaveri oli myös huolissaan Veetistä ja päivysti häkkyrän vieressä koko illan..


Ennen nukkumaanmenoa käytimme Veetin, "kantoliinalla" tukien takapihalla pissalla. 

LEIKKAUSPÄIVÄ LÄHENEE


Kävimme leikkaavan kirurgin luona terveystarkastuksessa. Samaan syssyyn kuvattiin koko luusto ja otettiin verikokeet. Kaikki oli onneksi lonkkia lukuunottamatta todella hyvin. Kyynärät puhtaat ja muutenkin luusto vaikutti hyvälle. Verikokeiden tuloksetkin olivat ok. Oikeaan lonkkaan oli kehittynyt luupiikki ja reisiluunpääkin istui lonkkamaljaan huonosti. Vasen lonkka ei ollut kehittynyt onneksi huonompaan tänä aikana. Lääkäri meinasi että tämmöisessä tapauksessa moni nukuttaa koiran, jos mahdollisuuksia tai halua lonkkaleikkaukseen ei ole..Itselläkin on vielä takaraivossa olo, että onko koiralle oikein leikkauksen jälkeinen kipuilu ja kuntoutus..

Lonkkaproteesi on siis ns. Helica TPS, sementitön proteesi. Tässäpä linkkiä, jos jotakuta kiinnostaa
http://www.vetinst.com/skin1/admin/UserFiles/File/JS%20PDF/CAT%202012%20CH8%20JOINT%20REPLACEMENT.pdf

Leikkaavan lääkärin mukaan eroaa sementtiproteesista mm. näppäryydellään ja ns. kiristysmahdollisuudella, jos sen tyyppistä ongelmaa leikkauksen jälkeen ilmenisi.

Leikkauksen jälkeen on ehdoton liikuntakielto 6 viikkoa, ja asteittainen liikunnanlisääminen. Leikkauksen jälkeen, 10 päivän kuluttua on tikkienpoisto, ja siellä myös selvitellään fysioterapian tarvetta. Noin kuuden viikon kuluttua leikkauksesta, otetaan lonkista tarkistusröntgen. 



TAUSTAA


Päätin alkaa kirjoittamaan koiramme lonkkaproteesiprojektista blogia, koska itse olen saanut "tukea leikkauspäätökseen" kaivelemalla netin syövereistä muita lonkkaproteesiin päätyneiden koiranomistajien ajatuksia ja blogeja. Koira lonkkaleikkauskuviot ovat olleet itselle ihan uusia ja melkoista tunteiden vuoristorataa on tullut ajeltua viimeinen vuosi päätöstä tehdessä. Monet varmasti ovat sitä mieltä että nivelrikosta kärsivä koira tulisi päästää kivuistaan ja toiset päätyvät leikkaukseen. Leikkausasiaa pohtiessani vaakakupissa painoi koiran elämänilo, ikä ja tietysti muu terveys. Ei käy kieltäminen etteikö omat tunteet ja monien mielestä myös itsekkyys vaikuttanut asiaan. Tässä meidän tapauksessa olen asiaa järkeillyt niin, että vähän päälle vuoden ikäinen, reipas koira ansaitsee mielestäni mahdollisuuden hyvään elämään, mikäli se on mahdollista toteuttaa nykyajan kirurgian kautta. Jos Veetin terveydessä tai varressa olisi ollut jotain muuta hälyttävää, päätös olisi ollut sitten sen mukainen. 

Tässäpä tulee vähän tätä meidän taustaa. Keväällä 2012 haimme ihanan ja reippaan saksanpaimenkoiran Etelä-Suomesta. Kaikki meni oikein hyvin kunnes juhannuksena 2012 Veeti rymysi perheen toisen koiran kanssa mökillä ja loukkasi jalkansa.

Seuraavalla viikolla mentiin eläinlääkäriin, jossa koiralta kuvattiin lonkat ja tehtiin taivutteluita. Ilmeni että Veetin lonkat eivät näyttäneet kovinkaan hyviltä. Lääkäri arvioi lonkat niin että vasen lonkka C tai D ja oikea lonkka D, jossa huomattavan matala lonkkamalja. Rikkoa ei näissä kuvissä vielä näkynyt. 
Ortopediltä saimme ohjeiksi lihaskunnon ylläpidon, ruoanmäärän tarkkailun ja lisäravinteet.
Tässä vaiheessa porisimme ortopedin kans myös siitä että jos lonkat alkaisivat vaivata (erityisesti oikea lonkka), mitä asialle olisi tehtävissä. Ortopedi kertoi seuraavista leikkausmahiksisista: 

TPO-leikkaus: TPO leikkausmenetelmä perustuu siihen, että lantion omat rakenteet käytetään hyväkseen, asentomuutoksella siirretään lonkkamaljakkoa reisiluunpään päälle tukemaan ja nivelen liialliset vääräntyyppiset liikkeet estyvät, tämä taas rauhoittaa niveltulehdusta ja nivelrikon kehittyminen estyy. 
http://www.koirakissaklinikka.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=64:tpo-lonkkaleikkaus&catid=14&Itemid=127 )

Lonkkaproteesi: Lonkkaproteesin asentaminen on tehokas keino palauttaa nivelrikon vaurioittaman lonkkanivelen toiminnallisuus. Lonkkaproteesileikkauksen ennuste on 95-prosenttisesti erinomainen ja useimmilla potilailla riittää, että proteesi asennetaan vain toiseen lonkkaniveleen. Leikkauksessa reisiluun pää korvataan metallisella proteesilla ja lonkkamaljakko korvataan muovisella proteesilla. Leikkauksen korkea hinta estää monesti tämän tehokkaan hoitomuodon käytön koirilla.

Asiasta tietenkin kiinnostuneena, kyselin Etelä-Suomesta koirien proteesileikkauksista. Eräästä paikasta kirurgi ehdotti jopa reisiluunpään poistoa yhtenä vaihtoehtona. Tämä meidän "oma ortopedi" on täällä Pohjois-Pohjanmaalla tunnettu pätevänä kaverina. Hänen mukaansa reisiluunpään poistoon Veeti olisi liian kookas koira, ja TPO-leikkaus ei kuulemma välttämättä sulje pois nivelrikon kehittymistä myöhemmällä iällä.

Niinhän siinä sitten kävi, että oikea lonkka ei sen kesän kipuilun jälkeen lakannutkaan vaivaamasta. Kahta koiraa on ollut hankala hillitä metsälenkeillä yms, joten aika ajoin lonkka on kipuillut. Särkylääkkeenä on mennyt enemmän ja vähemmän Rimadyl. Fysioterapia-kuvioita ja palveluita tarjoavia eläinlääkäriasemia läpi käydessäni selvisi että myös täällä meidän suunnalla tehdään nykyään lonkkaproteeseja koirille. Etelä-Suomen hinnat pyörivät siinä 3500 euron hujakoilla ja täällä kotoseudulla hinta on noin 2500 euroa. Sinällään hinnalle ei enää tässä vaiheessa ole väliä kun päätös leikkaukseen menemisestä on tehty, mutta eihän se edullisempi hinta tietenkään haitaksikaan ole. 

Lonkkaproteesi aatoksissa sitten pyörin syksyn ja ajatus lonkkaproteesista alkoi tuntua minun mielestä hyvälle. Tottakai mielessä on käynyt myös sekin, että olisiko ollut parempi päästää koira "satteenkaarisilloille".Turhautumisen hetkiäkin on ollut, Veeti on niin lupsakka ja elämäniloinen tapaus että tympäsee että tämä sattui meidän kohdalle. 

Kevään edetessä oikea lonkka on alkanut vaivata kahta enemmän..Veeti olisi leikkaukseen mennessä noin 1,5 vuotta vanha, jolloin luusto ei enää kasvaisi.