Perjantaina iltapäivällä koin ehkä suurimmän järkytyksen pitkästä aikaa..Perheemme toinen tyttökissa sai ilmeisesti sydänkohtauksen ja kuoli käsiini..Milla ehti elää aika tavalla tasan kymmenen vuotiaaksi. Jäljelle jäi rintaa pakahduttava ikävä ja suru sekä Millan paras kaveri Monsteri, joka on täällä etsiskellyt kaveriaan iltaisin.
Monsteri<3Milla
Veetillä päivät ovat menneet tasaiseen tahtiin. Se on turhautunut kun ei pääse vielä muualle asuntoon hämmentämään. Luita ja puuhasteltavaa olen sille antanut, mutta eihän ne meinaa kelvata kun kaverin kanssa olisi kivempi mäikätä.
Päivän 10 aamuna otin haavasuojapuvun aamulla pois, koska huomenna on tikkien poisto ja haava on umpeutunut hyvin. Pihalla Veetin haluaisi jo revitellä. Ruoka on maistunut hyvin.
Iltapissalla käytiin jo ilman tukiliinaa. Veeti astuu jalalle koko ajan paremmin ja tukiliina selvästi häiritsi sen "asiointia". Karva on lähtenyt kasvamaan hyvää vauhtia takaisin ajeltuihin kohtiin.
Iltapissalla käytiin jo ilman tukiliinaa. Veeti astuu jalalle koko ajan paremmin ja tukiliina selvästi häiritsi sen "asiointia". Karva on lähtenyt kasvamaan hyvää vauhtia takaisin ajeltuihin kohtiin.
"Turhauttaa,päästäkee pois"
Veetin kävelyä, päivä 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti