Rapia kuukausi leikkauksesta

Leikkauksesta on nyt lähes viisi viikkoa aikaa. Mitään sen "mullistavampaa" edistystä aiempaan päivitykseen ei ole tapahtunut. Veeti kävelee ja ottaa jopa juoksuaskelia leikatulla jalalla. Se mainittakoon, että Veetihän nostaa leikattua jalkaa komiasti pissalla käydessään. Ennen saman jalan nostaminen oli hyvin pienimuotoista ja huteraa. 

Jos lyhyemmät karvat eivät muistuttaisi, ei arvaisi että niinkin suuresta operaatiosta on kuitenki vasta rapiat neljä viikkoa aikaa. Varailen kontrolliröntgen aikaa sitten kesäkuun viimeiselle viikolle. Nyt vaan odotamme kovasti seuraavien kahden viikon kulumista ja kontrollikäyntiä, jospa saisimme sitten luvan alkaa liikkua hilijalleen ja palailla ns. normaaliin elämään. 

Kotona emme ole enää rajanneet Veetin liikkumatilaa, tosin se mielellään hakeutuu tuonne totuttuun kömmänään nukkumaan. Elelemme täällä normaalisti muuten, paitsi että Veeti ei vielä pääse takapihaa pidemmälle kävelylle. Veetinkin päivät ovat kuluneet nyt mukavammin kun se on päässyt karvakaverin kanssa puuhastelemaan, jauhamaan luita ja nukkumaan vierekkäin. Kotoa poistuessamme rajaamme koirat kuitenki pienemmälle alueelle etteivät ne saa täällä juoksuhepuleita keskenään. 

Kuvittelin leikkauksen parantumisen ja varoajan olevan paljon rankempaa itselleni sekä Veetille. Ensimmäinen viikko oli raskainta aikaa kun Veetin jokaista askelta sai varoa ja vahtia. Siitä eteenpäin toipuminen on edistynyt hurjaa vauhtia, ja olen tällä hetkellä todella tyytyväinen että päädyin leikkaukseen.

Jospa tämä antaisi Veetille monia hyviä vuosia lisää elinaikaa. Tähän astisten kokemusteni perusteella, voin suositella lonkkaproteesia hyvänä vaihtoehtona kipuilevalle koiralle. Harrastuskoiraa operoidusta koirasta tuskin saa, mutta toivottavasti kuitenki hyvän kotikoiran ja lenkkeilykaverin.

Sadepäivän laiskiaiset